Ei helpotusta helteisiin!

Aina sanotaan että suomalaiset ovat epäkiitollista kansaa että meille ei sitten kelpaa mikään. kesällä on liian kuuma ja talvella sitten liian kylmä. Voin ainakin omasta puolestani todeta että tämä jatkuva kuumuus on jotain  aika sietämätöntä koska tälle ei sitten löyy helpotusta ei sitten mitenkään. Voin istua tuulettitmen ääressä aivan liikkumatta ja saada ehkä onnelisen tunteen että otsa ei ole koko ajan märkä mutta kyllä tulee karmea hiki heti jos jotain yrittää tehdäkin. koirat kastellaan päivittäin, kissojen turkkeja on ajeltu, kylmäpakkauksen avulla voi yrittää viilentää itseään, apu riittää ehkä puoleksi tunniksi kun sen kylmäpakkaus lämpenee, tuulettimet kuivaavat kyllä hien mutta ei passaa liikkua, ei sitten mitenkään. Lisäksi nämä ihanat ja vähemmän ihanat sähkökatkokset joita saattaa tulla kun on ukkosia luvassa riistävät meiltä tuulettimien kuivausvaikutuksen. Sääennustus ei näytä paljon armoa ja nyt kaikki postcrossing terveisemme ympäri maailmaa onkin eri asteista valitusvirisiä siitä miten täällä on kuuma ja miten kypsymme kuin marjat ja kiehummme sisäisesti.
Kylmässä kun se on hyvä puoli että aina saat lämmintä niskaa ja pääsee eiton alle, eihän se ole niin hauskaa kun lunta on metrikaupalla ja minihkän ei pääse, mutta kun helteellä ei voi riisua enään nahkojaan pois. uimisesta ei ole mitään höytyä koska vedet ovat jo todella lämpimiä niin uinti ei viilennä yhtään. Ajelut pitää ajoittaa aina vähän viileämpään aikaan jos sellaiseta edes on koska muuten ei niistäkään ole minkäänlaista iloa. Välillä ihan suorastaan ällöttää kun joku hehkuttaa miten helteet on ihania ja sitten lehdet kirjoittavat että helteet hellii ja suunnilleen maansuru jos lämpötila ei olekaan joku päivä  hellelukemissa. Taitaa olla niin että alan kohta tykätä enemmän keväästä ja syksystä kun kesätä ja talvesta.
Orkidea kokoelmammekin on kasvanut monella yksilllä ja osa perhosorkideoista pääsikin ulos parvekkeelle jossa ne tekaisivat uuden nuput. Postcrossing jatkuu yhä virkeästi ja uusin korttini lähtikin tänään kohti jerseysaaria.
Mitä olen muta puuhannut niin siivosimme taas kaikki joutovaatteet kassiin ja leikkasimme niistä kuteita joista olen nyt sitten virkkaillut mattoja. Lisäksi otin joitan neuleohjeita mutta en vaan osaa neuloa kesällä, olen tehnyt helmikuppeja ihan punomalla kuten myös mm helmisateenvarjon, pienen.
Jos tämä valittaminen alkaisi riittää ja lopuksi taas kuvsaastetta

Ompa taas aikaa vierähtänyt kun viimeiksi tänne jotain kirjoittelin.Nyt on tullut kuvaan pari uutta harrastusta nimittäin postcrossaaminen ja toisena erilaisten orkideoiden keräily. Kohtalonlöynnös kukkii parhaillaan,samoin vielä muutama perhosorkidea. Kuumat ilmat saavat kissat sulamaan ja nauttimaan kun huonelämpötila on tässä meillä melkein 30astetta koska aurinko alkaa paistaa heti aamusta, no onneksi on suihkut ja tuulettimet keksitetty.
 Olen aina tykännyt kasveista ja orkideat nappasivat nyt vain jotenkin. On kiva saada erilaisia perhosorkideoja mutta yhtä ihana oli tuo venuksenkenkämme sekä myös burrageara nelly isler. Toistaiseksi kaikki orkideat viihtyvät hyvin ja kasvavat, vaikka osalla onkin kukinta ohi. Orkideat ovat siitä hauskoja kasveja että kun kastelet näet vaikutuksen heti koskapa niillä vihertyy juuret ihan silmissä kun ne kastelee. On hyvä omistaa akvaario tai itseasiassa kaksikin, niistä saa niin mukavaa kasteluvettä kukille. Samoin huonekasvit arvostavat poisnukkuneita kaloja juurellaan, hyviä lannoitepakkauksia nimittäin. Miljoonakaloissa kun tätä luonnolista poistumaa aina välillä tulee.
Olen jo saanut päälle 30 korttia tässä parin kuukauden aikana ja olen lähettänyt varmaan yhtä monta. Pari korttia ei ole mennyt perille mutta se on ihan luonnolista ja kuuluu asiaan että niitä saattaa jäädä matkan varrelle. harvinaisemmatt maat josta minulle on kortteja tullut taitaa olla etelä-afrikka, uusi-seelanti, norja ja malta, kyllähän noita  maita ja lähettäjiä piisaa. Vastaanottajana maina on myösollut aika hauskoja, kiinaan on mennyt pari ja nyt on kortti matkalla mauritiukselle.  Mutta sen huomaa mitkä maat ovat saaneet oikein kunnon postcrossing pureman, aina on melkein kortti matkalla saksaan ja/tai venäjälle. Enkä ole meidän perheessä ainut kuka postcrossaa, eli äitini ja sisareni ovat myös kovasti hommassa mukana. Tänäänkin sisko sai 5 korttia.
Koirat saivat vielä kesäajelun ja nyt meillä vilistelee 3 aika nahkaistayksilöä ja yksi hieman karvaisempi, on hyvä omistaa toimiva trimmeri, melkein nyt kesällä noita saa olla hiulaamassa koneella joka toinen viikko. oikein kuumilla ilmoilla koirat vielä kastellaan kastelukannun avulla , nopeasti nuo nahkaolennot kuivavatkin kyllä. Kissoja ei todellaakaan vielä ole helle häirinnyt,  raapimistelineen pesissäkin nukkuu vain kissannahkoja. Koirien uusi trendi on nukkua pahvilaatikoissa, neideille on laitettava yöksi useampi pehmustettu pahvilaatikko jossa nukutaan somasti kerällä, päivällä samoissa laatikoissa nukkuu kissat. Yöksi kissat siirtyvät toisiin huoneisiin yöpuuhiinsa.  lopuksi pakolliset kuvat

Marraskuun masennus, vai joulunodotuksen alku?

Olen törmännyt moniin ihmisiin joista marraskuu on ihan kamala kuukausi, se on niin pimeä ja masentava ja blaa blaa blaa. No ensikin, onhan marraskuu pimeämpi, kuin vaikka kesäkuu mutta ihminen on hyvä tuomaan valoa pimeyteen. Nyt on lyhtyjen ja kynttilöiden aikaa, ja niille kelle ei aidot käy on olemassa jos jonkinlaista ledhärpäkettä. Itse olen hyvin tyytyväinen lumen ja pakkasten puutteesta.
Olemme nyt useamman ihmisen voimin yritäneet neuloa koirille vaatteita ja myös säärystimet koska ovat aika ohutkoipisia, varsinkin honey jolla on villakoirammaksi muotoilu turkki, lyhyeksi ajellut jalat ja varvastupsut sekä villapaita. Olen neulonut koirille ja kissoille jo päälle 10 vuotta. Kun meillä oli vain miiki ja viivi sekä asuimme toisessa talossa, veimme talvellakin kissat ulos omaan häkkiinsä ja eikun vaatteet päälle vaan, sekä lämmin viltti niin ne viihtyivät yllättävän pitkiä aikojakin siellä. Nykyään häkki on heitetty jo pois kun se kävi tälle nelikolle ahtaaksi ja tämän asunnon parveke on pienempi niin ei kauhean hyvin edes mahtunut koko häkin romoska.
meillä kukkii täällä on amaryllis ja osa kasveista on ymmärtänyt että olisi jo lepotauko muta ei kaikki. kohtalonköynnös on viehreänä ja täynnä lehtiä, samoin ihmekukka joka kukkikin tuossa kesällä on ihan vihreä vielä, no eiköhän nuo ehtine vielä rauhoittuakin talveen. Kasvipuolelta vielä sen verran etä keräsin värinokkosestani omat siemenet talteen, joten noiden kannaattakin antaa kukkia välillä niin saapi siemeniä.
 Koko syksyn yritimme bongata merikotkaa joka lenteli konnunsuolla melkein joka päivä,mutta ei onnea sillä rintamalla, näimme kyllä hurjasti hanhia ja kuulimme honkotusta sekä siipien suhinaa kun valtavat parvet lähtivät liikkeelle ja lensivät aika matalaltameidän ylitsemme.
Nyt pitäisi kohta alkaa jo suunnitella joulua, ja lahjoja, ja ruokia jajaja...
Jatkan tästä sitten joskus, lopuksi vielä syksyiä kuvia metsästä kera koirien.

Vielä on kesää jäljellä...

Että osaa olla ihanaa kun sataa vettä ja lämpötila ei huitele päälle 25 asteen. Minä kun en ole niitä ihmisiä jotka rakastvat kuumaa, olen niitä jotka rakastavat viileää, ei mitään -20 asteen pakkaisia mutta alle 20 on oikein mukava keli olla. No tänä vuonna emme sitten kasvattaneet pellossamme mitään vaan se sai olla rikkaruohoillaan, myrkytämme sen ja peitämme muovilla,niin ensi vuonna sitten on puhdas pelto. Taas löytyi uusi kiva kasveihin liittyvä asia nimittäin perliitti. pelkässä perliitissä juurtuu tosi hyvni pistokkaat kun laittaa vaan tarpeeksi vettä ja tarjoaaa astiale hieman pohjalämpöä vaikkapa tietokoneensa päällä. uusia kasveja meillä on pari kärsimyskukkaa jotka hankimme aiemmin plantagenista, on meillä yksi oma kasvattama siemenestä mutta se ei ole vielä kukkinut olleenkaan. sitten meillä on hengissä vielä useampi kiinanruusu ja nekin kukkivat iloisesti vielä parvekkeella. mutta ennen kaikkea suurin voittomme tänä vuonna on kylläkin ihmeköynnös jonka saimme pari vuotta sitten pistokkaana, mikä juurtui, kasvoi talven yli ja nyt on ollut kesällä parvekkeella ulkona ja teki nuput. Se on vielä kirkkaanpunainen, ei aniliini niinkuin niitä aina näkee.
No mitäs sitten koirat on puuhanneet kesällä, nyt ainakin mustikka-aikaan ne syövät niin nätisti metsässä mustikoita suoraan varvuista, kaikki neljä tai ainaskin kolme, fillakoiramme ei aina viitsi kävellä metsään vaan olisi mielellään ulkonakin sylissä. Kissat ovat saaneet aina tuoretta ruohoa ulkoa tuotuna ja hyvin se vaan niille kelpaa. tosin niille kelpaisi nuo koristeheinätkin jos ne ei olisi tarpeeksi korkealla,  Mitä muuta olen puuhaillut niin katsellut sarjoja, elokuvia ja lukenut kirjoja englanniksi.  Kirjat ovat jotekin paljon mukavampia englanniksi luettuina ja kun kaikkia ei koskaan suomenneta kuten esimerkiksi Jim Butcherin Dresden sarjaa, joka on ihan ehdottomasti ihanin sarja tähän mennessä.  Lisäksi päivittäin teen Brainiversity pelin päivittäistestin ja  riippuen ihan kuinka viisas olo on tulokset voivat olla ihan mitä vaan 40 ja 100 väliltä ja harvoin joskus jopa yli 100.
No saapi nähdä mitä sykst tuo tulleessaan muuta kuin minulle yhden vuoden lisää mittariin, jospa en pitäisikään päiviä tänä vuonna...En oo vielä päättänyt, kun kattelee noita ruokaohjelmia ja kakunteko ohjelmia niin välillä kyllä tekee mieli kokeilla uusia asioita... Tähän vielä pari kukkaiskuvaa menneiltä vuosilta. Sekä Prinsessa  Sipriina Seraphina sirabella

Kevään kylvöt ja kasvamisen riemut

Kyllähän sitä huomaa kevään tulleen taas kun pöydän ja koneen päällyksen valloittaa siemen astiat, kylvökset. Sitä vahtii lämpötiloja kuin haukka ja kun vihdoin päästään plussan puolelle olo on kuin lottovoittajalla. Toinen kevään merkki on linnut. Ajelumme kohdistuvat yhä suuremmassa määrin konnunsuolle ja koetamme, ah siis koetamme epätoivon vimmalla nähdä lintuja. joskus niitä näkyy, useimiten ei. Vaikka siellä pitäisi olla satoja töyhtöhyyppiä. emme näe vilaustakaan yhdestäkään. Samoin merikotka ja maakotka ovat vältelleet meidän näköpiiriämme jo jonkin aikaa. Kyllähän tuulihaukan, kottaraisen, hanhia ja joutsenia nähneenä tänä vuonna on jo tuo bongaustili avattu, mutta olisi se hyyppäkin kiva lisä.
Sitten kun vuokrapeltommepläntimme sulaa pääsemme sinne koettamaan kasvattamaan edes jotain, ai niin kyllähän siellä kasvaa nimittäin horsmaa ja paljon, samoin kuin nokkosta, rönsyleinikkiä ja kaikkea muuta mitä emme halua kasvattaa. Tällä hetkellä taimella on jo kaikenlaista, ehkä erikoisin on peruna siis siemenestä kasvatettu, perunahan kukkii ja tekee hedelmän, siellä hedelmän sisällä on siemeniä ja nekin itävät. Se vaatii vaan useamman vuoden tai siis ainakin kaksi vuotta että perunoista saa kunnon kokoisia, kyllähän nämä pikkuisetkin tekevät perunoita mutta ne on tosi miniperunoita ja ne miniperunat jätetään säilöön ja niitä ksvatellaan sitten toinen vuosi vielä ennen kuin sato alkaa olla kelvollinen.
Tomaatitkin on jo taimella ja plantagenista ostamani kaksi miniruusua ovat kohta kaikkeamuutakin kuin minejä, ne sai vähän hevonkakkaa tässä keväällä ja kohta nekään ei mahdu tonne kasvilaatikkoon.
Uutuus minkä hankin tänä vuonna oli pluggbox, kyllä on kätsä vehje, miten helppoa on taimien poisto ja siirto kun ne tulevat ulos tuosta nostamalla. juuret ehjinä ja muurtenkin siirto on tosi siistiä. Lisäksi tuohon mahtuu aika monta siementä . Kurpitsa kurkkii pullostaan ja yrittää työntää lehteä suuaukosta läpi. samoin papu.
Joka vuosi kylvämme myös arvoituksia tai mysteerikasveja kun parhaista yrityksistämme huolimatta ainakin muutama taimi hävittää nimilappunsa ja sitten on kiva arvailla että mitäköhän nuo tai nuo ovat.
Muita taimia joita toivoisin saavani isommiksi on kerrotut petuniat sekä täplikkäät pelakuut. saahan noita molempia varmaan puutarhoilta, mutta se on vaan niin ihan kasvattaa itse.
huonekasvitkin on jo heränneet talvesta ja oma armas kyönnösvehkani kertoo sen. se on jo katossa asti tekemässä spiraaleita ja miettimässä mihin takertuisi seuraavaksi. Sitten se varmistelee asemaansa kasvattamalla osan oksistaan niin että ne tarttuvat napakasti laskosverhoomme  kiinni.  Myöskin köynnöspinaatti tuossa vieressä tekee samoin, niiden välissä tosin on kohtalonköynnös, mutta ei sekään tässä piippojen kasvattelussa jää yhtään sen vähemmäksi..

Mitä sitten armas kissanelikkomme tuumaa kasveista? namnam yleensäkin, siksi ei voi mitään hirveän myrkyllistä jättää niiden lähelle. Tai mitään maistuvaakaan, nimittäin maissi olisi kissoista kauhean maukasta syödä vastaitäneenä. Mutta auta varjele, jos kasvatat näille kissanheinää tai jotain niin se saa kasvaa vaikka metrin mittaiseksi, siihen ei kyllä puuututa pitkällä tikullakaan.  Kohta saa tuoretta heinää niille ulkoa, kyllä mahtaa maistua.

Marraskuun murinat

Marraskuu on yleensä aika synkkä ja valoton. Kuitenkin naapureiden jouluvalot sekä omat piristävät päivää kummasti. Arkiset aamurutiinit on välillä puuduttavia ja tuttuja mutta on niissä omat puolensakin. Kuten esimerkiksi kun lähdern hakemaan aamukahvia menen keittiöön yksin laittelen kahvit valmiiksi. Sitten kuuluu miikii ja miiki hyppää aivan kynnettömästi olkapäilleni ja asettuu puuhkaksi niskaani. Tapa on nyt jo vakiintunut meillä joka aamuiseksi. sitten miiki matkustaa olkapäilläni meidän huoneeseen nukkumaan päiväksi että jaksaa sitten riehua illalla ja yöllä.
Pieni välihuomautus, tai oikeastaanmitä nyt päähäni yhtäkkiä pälkähtikään. Kaikki kissat kävivät rokotuksilla ja kukaan ei ollut ylipainoinen ja hampaat oli kaikilla kunnossa. On tärkeää muistaa rokottaa myös vanhemmat kissat koska esim kissaflunssat tarttuvat myös vanhempiin kissoihin.
No siis tämä olkapäillä matkustaminen sai alkunsa joskus aikanaan kun käytimme miikiä ja viiviä lenkillä, niin miikiä kun ei aina kiinnostanut kävellä niin se matkusti sitten niskassani. Toinen yllättäjä meillä on honey. puoli villakoira eli Fillakoira. Koulutimme Maita ja Liliä istumaan sun muuta ja Honey teki temppuja siinä samalla. No se sitten yhden kerran istahti, nosti etujalat ilmaan ja läsötti pyllynsä varassa, ja mehän kehuimme. nopeasti Honey oppi että "miten Honey istuu?" Nykyään neiti "istuu " kun neiti tahtoo jotain. Lisäksi Honey on aina ollutr äänekäs, Sillä on tosi kimeä haukku ja muutenkin  siltä tulee raurau tai naunau ja kaikkea siltä väliltä.
Teimme tuossa viikonloppuna pullaa ja olimme sitten pullakahvilla kun Honey tahtoii pullaa ja "istui" kun kukaan ei huomannut, neiti alkoi raurattaa ja sai heiti huomioita. Mutta kun pullaa ei heti tippunt neiti jatkoi istumistaan ja äääntelyään.  Äitini sitten kysyi että pullaako tahdot ja Honey nyökkäsi. Hän vielä varmisti että tämä palako ja taas honey nyökkäsi.  Tuon koiran kanssa voipi vielä joku päivä olla hauskaa jos tuo napsii noin hyvin ihmisten eleitä ja käytöstä.

Viikonloppuna tuli myös kuluneeksi 13 vuotta mussun kuolemasta. keskiviikkona sitten 13 vuotta miikin ja viivin saapumisesta meille. Aika lentää vaikkei aina tarvitsisikaan.

tässä lopuksi vielä ryhmäpotretti koiraperheestämme.  vas. Pepi (mustavalkea), honey lili mai

Elokuun kuulumisia...

Eräänä päivänä menin parvekkeelle katsomaan kukkia ja huomasin verenpisaran varressa komean pitkän perhosentoukan, lajiltaan hän oli horsmakiitäjä, myöhemmin niitä bongattiin vielä pari lisää,kun nääs verenpisara on horsmakasvi, no päätin kuitenkin viedä vieraamme horsimikkoon koteloitumaan. Saas sitten nähdä onnistunko koskaan bongaamaan aikuista yksilöä kun ovat yöperhosia, vaikkakin kauniita.

Tämän kesän sää on ollut ihan sopiva, en kaipaa tippaakaan lisää helteitä ja kuumaa, viileät pilviset päivät ovat juuri sopivia, silloin voi itse asiassa tehdäkin jotain.

Pikkutytöt kasvavat kovaa vauhtia, ovathan he jo 10 kk vanhoja.  Tämänkin projektin alusta,eli astuttamisesta on jo vuosi, aika kuluu, se on tullut todettua jo monen monta kertaa. Vaikka kesä on ollut viileämpi on tuuletin saanut olla päällä jo toukokuusta asti, sen verran kuumaverinen olen.  No kyllähän se syksy sieltä saapuu ja sitten tulee ihna talvi, en tykkäää yhtään, mutta siedän. Lopuksi tässä vielä pari kuvaa parvekkeemme kukkaloistosta.